Kevättä ehkä. Tulis nyt. Ja mulla on taas lintuinfluenssa.

Käväisin tuossa hiihtolomalla Lontoossa. Yllärinä suhteellisuudentajunsa kadottanut veljeni oli buukannut päiväreissun Dubliniin, Irlantiin. Siellä oli hotellihuone ja teatterivaraus sekä tajunnan ja makuhermot räjäyttävä panimokierros Guinnessin panimolla. Mahtava reissu. Irlanti oli vastakohtien maa; helvetin kylmä ilma mutta aidosti sydämmellinen ja lämmin tunnelma. Sinne palaan varmasti vielä joskus. Usein sanotaan että suomalaisilla ja irkuilla on paljon yhteistä. Se pitää paikkansa, ainakin alkoholitottumuksien mukaan. Ja sehän tuntuu ihmistä niin paljon nykyään määrittävän, se kuinka paljon dokaa(ts. miten käyttää vapaa-aikansa), mikä tuntuu aika kierolta. Mutta irkut rulaa.

Lontoossa tutustuin taas paikalliseen kulttuurielämään. Old Vic-teatterissa käytiin katsomassa Resurrection Blues, joka on Arthur Millerin viimeinen teksti ennen kuolemaansa. Nokkela komedia ja milleriläisittäin hyvin monitasoinen tarina. Lavalla mm. Neve Campbell, Peter Mcdonald ja Matthew Modine. Piipahtipa Kevin Spaceykin katsomassa näytelmää, siinä parin penkin päässä. Mui bien. Muita kulttuurielämyksiä oli The Blue Man Group, audiovisuaalinen elämysmatka, toimi loistavasti. Vegasista alunperin lähtenyt show on kolmen kuvataiteilijan kehittämä ja se perustuu paljolti arjen ja perusinhimillisten piirteiden ihmeellistämiselle ja niillä leikittelylle. Tekivätpä maalauksiakin lavalla. Reissu oli kaiken kaikkiaan suksee. Kuvassa meikäläinen häpäisen jonkun sotamuistomerkin Dublinissa. Sori.

Mutta Suomi rokkaa. Ehkä. Ja mulla on taas lintuinfluenssa. Kvaak. Pitää koittaa parantua pääsiäiseen mennessä, tiedossa on reissu Himokselle. Alppilajeja ja minttukaakaota. Tsek.