Kärsin. Kovin flunssa neljään vuoteen. Enkä ole edes pelehtinyt lintujen kanssa, saatika sitten mennyt syömään mokomia.

Joulu tulee varmasti ja rymisten, jengi rupeaa pikkuhiljaa olemaan aivan sekaisin, posti täyttyy mainoksista ja Tiimari tyhjenee. Kaunis asiahan joulu on, ilman muuta, mutta tässä mielentilassa korvan raapiminenkin on liian hektistä puuhaa. Ja kylmyys ja viima tekevät oman osansa tunnelmaan, vaikka näyttää silti että uusi omistusasuntoni pitää talven mukavasti ikkunan takana. Niin, ostin asunnon, ja hyppäsin suinpäin velkavankeuteen. Kämppä ainakin on hieno.
Toinen vuosi Teakissa on nyt puolessa välissä ja kysymykset pikemminkin lisääntyvät kuin saavat vastauksia. Mutta sehän on helvetin hyvä juttu, vastaukset tulevat sitten kun ovat tullakseen, jos koskaan. Eikä tässä duunissa ole edes mitään absoluuttista totuutta, ei, mikä on toisaalta aivan mahtavaa ja vapauttavaa, mutta toisaalta joskus myös hemmetin ärsyttävää ja vaikeaa... Mä kuulun muuten siihen harvojen joukkoon jotka ovat lyöneet Teatterikorkeakoulussa lehtorinsa tajuttomaksi. Akrobatian tunnilla humautin tosiaan tuossa aikaisemmin syksyllä opettajaa vahingossa ohimoon ja se sai aivotärähdyksen. Siitä on ilmeisesti tulossa Kultainen Hanska –palkinto, tai niin se Professori kettuili. Ei kannata tulla meikäläisen umpikierojen takaperinpuolivolttien eteen, niin.