Miltei vuosi päivittämättä. On hieman pitänyt kiirettä. Eikä Bloggerin näyttäytyminen koneellani ainoastaan japaninkielisenä ole myöskään helpottanut asiaa. No. Teatterikorkea on oiva paikka. Koulu joka antaa eväitä kaikkeen mitä voi ikinä kuvitella. Näyttelijä heijastaa todellisuutta, antaa siitä oman tavoitteellisen tulkintansa. Kaikki mitä on, on näyttelijän työkaluja. Mieletön ajatus. Meidät koulutetaan helvetin älykkäiksi yksilöiksi, joiden pitää toimia vaiston varassa ryhmän ehdoilla. Upea ristiriita. Tärkeintä on itsetuntemus, tai ainakin todella tärkeää, sen on oppinut vuoden aikana. Se, että tietää miten itse toimii ja miten kehittää itseään parhaiten ja mihin suuntaan on hillitömän monimutkainen prosessi, joka ei tule koskaan päätökseen. Onneksi.
Kouluvuosi on nyt suurimmalla osalla ohi, me muutamat jatkamme Tallinnaan BigStage-kurssille ottamaan tuntumaa suureen näyttämöön. Juhannukseen asti kestää tämä, mutta perusopetus on virallisesti ensimmäisen vuoden osalta ohi, ja hyvältä tuntuu. Kiitos rakkaat ystävät, aivan makhia homma.