Ehkä Suomen laiskin blogin päivittäjä. No, nyt puhun. Elämä heitti volttia tuossa viime viikon perjantaina kun tuli tietoon Teatterikorkeakoulun valintojen tulokset. Eli näyttelijähän minusta tulee, niinkuin aina pitikin, aina siitä lähtien kun kuusivuotiaana imitoin Louis Armstrongia meidän olohuoneessa vieraille. Seuraavat neljä vuotta siis ainakin tulee lymyiltyä täällä pääkaupunkiseudulla, mikä on vallan mainiota. Ne tulevat olemaan raskaita, mutta varmasti todella antoisia vuosia. Syksyllä näkee mitä se puuha on, mutta ennen sitä tässä on mahtava kesä vielä vietettävänä. Kesässä on tosin se paha puoli, että koskaan ei saa tehtyä sitä kaikkea mitä on suunnittellut, ja se on fakta. Joten yleensä on parempi vaan vetää reilusti lonkkaa turhan sähläämisen sijaan. Jotakin must-juttuja toki on, kuten Ilosaarirock, joka on ehdottomasti vuoden paras juhla, tänä vuonna vielä höystettynä Kaucaalla. Keski-Euroopassakin voisi piipahtaa ja morjestamassa broidia, joka sujahti töihin Lontooseen... Katsotaan. Nähdään kesällä.