MHJ
Literature reviews, by category
7.2.2001
Kari Enqvist
Valo ja Varjo (WSOY 2000)

Kari Enqvist sai Tieto-Finlandian kaksi vuotta Valo ja Varjoa ennen julkaistusta Olemisen porteilla –kirjastaan, jossa hän hahmotteli kiitettävän kansantajuisesti fysiikkaa niin mikro– kuin makrotasollakin.
Valo ja varjo on kokoelma kirjoituksia, joissa Enqvist porautuu tiedon ja olemisen syvimpiin luoliin ja kuvailee kokemaansa heijastuksina omasta elämästään ja monien muiden tieteen- ja taiteentekijöiden kohtaloista. Pääosassa on kokeva, ajatteleva ja kyseenalaistava ihminen, fyysikko ja elämän tutkija, joka oppii uutta, erehtyy, tuntee ja ihmettelee. Monet teksteistä päättyvät elämän tarkoituksellisuuden ja jumaluuden mahdollisuuden pohdintaan. Molempiin vastataan realismin ja materialismin voimalla, josta löytyy kuitenkin yllättäviä pehmeitä arvoja – jopa mystiikan ja hengellisyyden tuntua.
Vaikka Enqvistiä on joissain yhteyksissä kuvattu agnostikoksi, näissä kirjoituksissa hän päästää moraalisen ateistinsa irti. Moraalisen siksi, että hän onnistuu perustelemaan kvanttitodennäköisyyksien ja kosmisten tapahtumien kautta uskonasioiden voimattomuuden tosiseikkojen edessä. Enqvist puhuu sielun kuolemasta ja ruumiin kuolemattomuudesta ja onnistuu tässä kantamaan oman kortensa naturalistisen uskonnollisuuden kekoon, jossa maailma on mitattavissa ja kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa, vaikkakin valtava sellainen.
Enqvist vertaa filosofian ja fyysikan nykyistä suhdetta ja sitä, miten fysiikka on jo riistänyt metafysiikan filosofialta. Tämän riiston seurauksena voisi olla aika lopettaa aristoteelisen metafyysiikka-sanan käyttäminen ja tunnustaa, että fysiikka on kehittynyt niin pitkälle, että sen meta-osiota ei enää tarvita. Enqvist sanoo kuin rauhoitellen, ettei fysiikka tule koskaan korvaamaan filosfiaa eikä ottamaan sen paikkaa tieteiden hierarkiassa. Se on kuitenkin juuri fysiikka, joka on kirinyt tieteistä kaikkien nopeimpana ja tehokkaimpana paljastamaan niitä viimeisiä salaisuuksia, joita maailmanjärjestyksellämme on tarjota.
On ihmeellisen rauhoittavaa lukea aukottomia perusteluja sielun puutteesta ja jumaluuksien mahdottomuudesta. Mikään tieto ei voisi ihmistä lajina auttaa ja tukea suuremmassa määrin kuin tieto siitä, että jumalaa ei ole ja että ihminen on olemassa itseään varten, omana tarkoituksenaan.

[b a c k]