MHJ
Literature reviews, by category
5.2.2001
P.J. O’Rourke
Eat The Rich – A treatise on economics (Atlantic Monthly Press, 1998, New York)

P.J. O’Rourke on yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija, jonka aikaisempiin teoksiin kuuluvat mm. suurempaa julkisuutta saaneet Parliament Of Whores ja Give War A Chance. Tässä kirjassaan O’Rourke kysyy ja yrittää vastata oikeutettuun kysymykseen, jopa amerikkalaiselle: Miksi jotkin alueet ovat rikkaita ja toiset köyhiä?
Matka talouden ihmeelliseen maailmaan – melko kirjaimellisesti tässä yhteydessä – alkaa Wall Streetiltä, joka saa vertailussa hyvän kapitalismin tittelin. Tätä verrataan seuraavaksi Albanian huonoon kapitalismiin, Ruotsin hyvään sosialismiin ja Kuuban huonoon sosialismiin. Tämän vastakkainasettelun jälkeen O’Rourke katsoo nopeasti vanhoihin kansantalouden oppikirjoihinsa ja käy läpi talouden perusteorioita. Vaikka hän suhtautuu itsekin varustautumiseensa kyynisesti, hän jatkaa tutkimusmatkaansa Venäjälle, Tansaniaan, Hong Kongiin ja Shanghaihin.

Ensimmäinen huomio kirjasta on O’Rourken pistämätön huumori. Hän onnistuu olemaan suurimman osan ajasta hauska. Terävä huumori tuntuu kukkivan erityisesti kirjailijaa lähimpänä olevia osa-alueita käsiteltäessä. Wall Streetin parodiointi liitää kappaleesta toiseen huomattavasti kevyemmin kuin vastaava kuvaus Albaniasta. Joko kirjalijan luontainen tuntuma paistaa tekstin läpi tai sitten jopa O’Rourken kaltainen kovaksikeitetty jenkkirepublikaanikin joutuu nousemaan puolustuskannalle kohdatessaan totaalista erilaisuutta – ja usein huono-osaisuutta. Maailman ympäri kurkottavalla mutta lyhyelle ajalle puristetulla matkalla kulttuurishokki on varmasti huomattava tekijä.

Vaikka teksti on kevyttä ja viihdyttävää, pääsee kirjailija useaan otteeseen venyttämään lyyristä kykyään. O’Rourke polkeekin esiin muutaman hyvän metaforan vertaillessaan vastakkaisia taloudellisia malleja tai toteutuksia. Tämä on ilmeistä juuri suurimpien inhimillisten laadullisuuksien kohdalla. Huono-osaiset ovat huono-osaisia, mutta niin ei tarvitsisi olla, toteaakin O’Rourke lopussa.

Tutkimuksen ja omakohtaisen todistuksen kautta kirja päättyy markkinavetoisen systeemin julistamiseen voittajaksi niin inhimillisen kärsimyksen minimoijana kuin moraalisesti ylivoimaisena järjestelynä. Melkoisena yllätyksenä O’Rourke löytää lopuun vielä raamatullisen perustelun kilpailun puolesta – 10. käskyn. Kieltäessään kadehtimasta kehoittaa Käskijä lopettamaan valituksen ja parantamaan omia olojaan sen sijaan. Näin ainakin tämän kirjan logiikan mukaan.

[b a c k]